Valaistusblogi

Rintamamiestalon remontti: juttusarjan osa 1

Tämä tässä on rintamamiestalo. 50-luvun rintamamiestalo. Rintamamiestalo, jossa putket poksuvat pakkasten jälkeen, jossa kellari on kylmä, kostea ja pimeä, jossa keittiön kaapit repsottavat, työtilaa on vähän ja valaistus on kehno, ja jossa kaikki pinnat notkuvat ajan patinaa ja huutavat päivitystä. Se on talo, jonka osti vuonna 2015 hullu pariskunta epärealistisine aikatauluineen, perheenlisäyksineen sekä jatkuvasti paisuvine visioineen.

Teksti, jota nyt luet, on ensimmäinen osa juttusarjasta, jossa tarkastellaan lähietäisyydeltä talovanhuksen muuntumista askel askeleelta nykyaikaiseksi pienen perheen kodiksi – kodiksi, jossa valaistus, sisustus ja rakenteelliset muutokset muodostavat (toivottavasti pian) viihtyisän kokonaisuuden.

Kaikki alkoi alkuvuodesta 2015. Odotin esikoistamme, kun saimme mieheni kanssa loistavan idean ostaa vanhan rintamamiestalon hänen jo ikääntyneeltä äidiltään ja remontoida sen lattiasta kattoon – ennen toukokuussa koittavaa laskettua aikaa.

Projektin alkaessa meillä oli käsissämme vanha asuntomme, keskustakaksio Tampereen Amurista, jonka oletimme olevan kuumaa kamaa asuntomarkkinoilla ja myyvän näin ollen nopeasti (voitoista puhumattakaan). Näin ei kuitenkaan ollut: asuntomarkkinat olivat jokseenkin pysähdyksissä ja tammikuussa aloitettu myyntiprosessi saatiin päätökseen vasta maaliskuun keskivaiheilla. Myöskään välittäjässä ei ollut kehumista, ja ehkä tuossa koko hommassa jäikin eniten harmittamaan tekemämme väärä valinta välittäjiä kilpailuttaessamme – halvalla kun ei saa hyvää.

Voinkin käsi sydämellä todeta, että viimeisen i:n pisteen paperiin lätkäistyäni olin ehkä onnellisempi kuin koskaan.

Voitte kuvitella mikä stressi muutenkin hormonipäisellä tulevalla äidillä sekä häntä kestämään joutuneella miehellä oli lasketun ajan lähestyessä uhkaavasti ja ostopapereiden poltellessa käsissä vailla lopullisia allekirjoituksia. Voinkin käsi sydämellä todeta, että viimeisen i:n pisteen paperiin lätkäistyäni olin ehkä onnellisempi kuin koskaan.

Se onni ei kestänyt kauaa. Ensimmäisenä revittiin auki keskikerros keittiöineen päivineen. Tämä tarkoitti sitä, että elimme muutaman kuukauden mikro- ja noutoruoalla, ja jokainen nainen sekä naisen kanssa joskus kosketuksiin joutunut ihminen varmasti tietääkin, mitä nälkä ja huonolaatuinen ravinto tekevät meille kauniimman sukupuolen edustajille – kärttyiseksihän siinä nyt tulee, eikä asiaa auttanut kyllä yhtään sisälläni nopeasti kasvava lihamureke. Hatunnosto miehelleni, joka pitkän työpäivän jälkeen sulki taidokkaasti korvansa ärjynnältäni ja tunki kuuliaisesti kebabia suuhuni aina merkkien alkaessa leijua ilmassa.

olohuoneen remontti

Sisukkaasti kuitenkin maalasin seiniä ja kattoja, pesänrakennusvimmoissani raahasin kamoja paikasta a paikkaan b ja takaisin, ja samalla siivosin kuin hullu. Tuolloin mielessäni pyöri vain yksi asia: keskikerroksen PITÄÄ olla asumiskelpoinen ennen vauvan putkahtamista maailmaan.

maalämpö

Pieniä onnen hetkiä koettiin onneksi kaiken kaaoksen keskelläkin: nakkasimme vanhalla öljykattilalla vesilintua ja vaihdoimme lämmitysjärjestelmän maalämpöön. Öljyä tuhriintui lämmitykseen noin 60 euron edestä viikossa, joten sellainen 100 euron kuukausittainen sähkölasku ei oikeastaan tunnu enää missään – sillä kun lämmittää kolmikerroksisen, 120-neliöisen, vajavaisesti lämpöeristetyn talovanhuksen helposti.

Maalämpöön siirtyminen tarkoitti myös hyvästejä jääkylmille suihkuille: vanha lämminvesivaraaja kun lämmitti vettä nipin napin sen verran, että shampoot sai huuhdeltua pois hiuksista ennen kuin jääkylmä vesinoro alkoi hyytävästi valua pitkin selkäpiitä.

Kaikista ennakko-odotuksista huolimatta remontin ensimmäinen steppi saatiin kuin saatiinkin valmiiksi ajoissa. Onnekseni mieheni on ylisosiaalinen tapaus, joka tuntee varmaankin noin 90 prosenttia kaikista maailman ihmisistä, ja heidän korvaamaton apunsa olikin suurimpia syitä ensimmäisen vaiheen onnistumisen taustalla.

loppuraskaus

Hetken hengähdettyämme, lapsen saatuamme ja vauva-arkeen muutaman viikon totuteltuamme kävimme tarmokkaasti koko talon isoimman mörön kimppuun, jota kellariksikin kutsutaan. Lattiat revittiin auki. Suihku siirrettiin väliaikaisesti autotalliin, johon valettiin myös uusi lattia, vedettiin putket ja lätkäistiin kylpyamme, pesukone ja kuivausrumpu odottelemaan uutta kodinhoito- ja spa-osastoa. Sauna purettiin ja seiniä kaadettiin tietämättä yhtään, mikä kantaa ja mikä ei. Saunan yläpuolella oleva ruokahuone sai kuitenkin pitää lattiansa, joten näppituntumallakin on mahdollista näemmä toteuttaa rakenteiden purkua.

Pääsi se talvi vaan yllättämään autoilijoiden lisäksi myös meidät. Auki revityn lattian alta paljastunut maa-aines sekä ikkunattomasta soon-to-be spa-osastosta sisään valunut vesi kun tuppaavat pakkasilla valitettavasti jäätymään hyvinkin vaikeasti työstettävään muotoon. Oman haasteensa toi myös se, että purkaessamme kellaria huomasimme, että koska talomme sijaitsee rinnetontilla eikä sitä ole salaojitettu, oli vesi tehnyt tuhojaan seinälle, joka nojaa vasten rinteen kalliota. Tämä tarkoittaa siis sitä, että salaoja on kaivettava sisäpuolelta, eikä sekään kauhean helppoa ole maan nukkuessa talviuntaan.

Pamahtipa muuan vesiputkikin tuossa taannoin paukkupakkasten hellittäessä, joten vastoinkäymisiltä ei todellakaan olla päästy välttymään. Täytyypä sanoa, että suhteellisen iso palanen tässä on tullut näemmä haukattua, mutta tiimipelillä tästäkin taidetaan selvitä.

Tämä juttusarja käy huone huoneelta läpi hiljalleen etenevää muutosta, ja etenkin kellariprojektin edetessä ollaan erityisen jännittävien asioiden äärellä: sen lisäksi, että sinne tulee tuo jo mainittu spa-osasto ja kodinhoitohuone, tehdään sinne myös niin kutsuttu ”man cave” sekä pieni kotikuntosali/painialue. Sauna siirretään eksoottisesti pihalle. Kellarin sekä pihasaunan valaistukseen tullaan käyttämään myös Winledin ammattilaisen tekemään suunnitelmaa sekä valaisimia, ja odotankin innolla, miten saadaan pilkkopimeästä, matalasta kellarista sekä avarasta, suurilla ikkunoilla varustetusta pihasaunasta tehtyä täydellisiä paikkoja rentoutumiselle oikeanlaisen valaistuksen avulla.

Tervetuloa mukaan matkalle, josta ei verta, hikeä ja kyyneleitä puutu.

Author image
Winledillä työskentelevä intohimoinen SOME-täti, joka tasapainottelee rintamamiestalon remontin, perhe-elämän, kilpaurheilun sekä uranluonnin välillä nauttien joka hetkestä.