Valaistusblogi

Rintamamiestalon remontti: Suomen rumin piha

Tiedättekö, mun elämäni on täynnä sellasia tietynlaisia vaiheita.

Joskus mä innostun urheilemaan. Silloin mä imen itseeni tietoa erilaisista treeneistä, ruokavalioista sekä vaatteista. Haen motivaatiota niin blogeista, Googlesta kuin esimerkiksi Pinterestistäkin.

Joskus mut taas valtaa sanoinkuvaamaton tarve sisustaa. Kun remontin ensimmäinen vaihe oli purkuvaiheessa, ostin kauniita keltaisia tulppaaneja, levitin mattoja lattioille ja pesin ikkunoita. Vasemmassa kädessä mulla oli Ikean verhot ja oikeassa uusin Deko tai Glorian koti. Voitte kuvitella sitä ärsytyksen määrää, kun mies käveli likaisessa raksavarustuksessa mun kotini yli.

Tämänhetkisen vaiheen nimi onkin sitten puolestaan piha. Meillä se on nimittäin niin hirveän näköinen, etten tiedä mitenpäin olisin. Pahinta tässä kaikessa vielä on se, että mun viherpeukaloni on mädäntynyt ja päätynyt matojen ruoaksi jo aikoja sitten – siltä ne mun keltaiset tulppaaninikin muuten näytti muutaman päivän jälkeen.

terassikasvi Todistusaineistoa viallisesta viherpeukalostani

Kun katselen telkkarista Huvilaa ja Huussia, saan täysin epärealistisia visioita omista kyvyistäni. Piirtelen paperille jos jonkinmoista suihkulähdettä ja leikkikenttää. Onneksi kuitenkin kylmä todellisuus iskee vasten kasvojani saman tien astuessani ulos ovesta, ja kipitänkin nöyränä takaisin nurkkaan häpeämään.

takapihan leikkipuiston alku Rehevähkö "leikkipuisto"...

unelmien leikkipuisto takapihalla ... jonka haluaisin näyttävän tältä. (kuva täältä)

Tilannehan on siis äitynyt pihan suhteen näinkin pahaksi lähinnä siksi, että se on ollut laiminlyöty osa kotiamme jo lähes 40 vuotta. Aikoinaan sieltä on kuulemma löytynyt kyllä jos jonkinmoista marjaa, perunaa ja kukkasta, mutta nykyään se muistuttaa lähinnä ötököitä kuhisevaa viidakkoa, jonka keskellä ei Tarzankaan asuisi.

kukkapenkki tällä hetkellä Kaunis kukkapenkkini...

unelmien kukkapenkki ... joka voisi näyttää vaikkapa tältä. (kuva täältä)

Talon julkisivua ja pihatietä ei myöskään voi parhaalla tahdollaankaan kutsua siisteiksi, kauniiksi tai millään lailla hellästi hoidetuiksi. Myös pihasaunamme, joka ei tällä hetkellä ole vielä lähelläkään sitä, koristaa muutenkin järjestelmällistä ja selkeää pihaa suorine seinineen, haalistuneine maaleineen sekä täysin vedenpitävine kattoineen.

pihatie ja pihasauna Pihatie. Oikeassa reunassa näette myös pihasaunamme, joka tällä hetkellä toimittaa romu- ja klapivaraston virkaa. Saa tulla hakemaan pois, ei maksa mitään!

pihasaunainspiraatio Unelma pihasaunasta saa tuulta alleen, kunhan saadaan lupa-asiat paperisotineen hoidettua. (kuva täältä)

upea pihatie Pihatien olen unelmoinut toteuttavani tähän tyyliin. (kuva täältä)

Kaksi asiaa kuitenkin on suhteellisen hyvällä tolalla, ja ensimmäinen niistä on terassi. Näin kesällä se on ehdottomasti yksi lempipaikoistani koko tontilla, ja vietämmekin siellä ihan tuhottoman paljon aikaa. Pieni ongelma siihenkin kuitenkin liittyy: sinne on nimittäin aivan mahdoton tällä hetkellä päästä ulkokautta, ellei ota viikatetta mukaansa.

kulkuväylä terassille Tältä se näytttää...

kaunis kulkuväylä ...kun päässäni sen pitäisi näyttää tältä (kuva suomela.fi)

Viime kesänä terassimme sai ympärilleen kolmioripa-aidan, joka on omiaan pitämään niin lapset, koirat kuin humalaisetkin sen oikealla puolella, ja onhan se nyt ihan pirun hyvän näköinenkin. Tämän kokoiselle terassille moisen toteuttaminen maksoi noin viitisensataa euroa – itte kun tekee niin säästää.

Myös valaistukseen on pistetty paljon aikaa ja rakkautta: minä nimittäin omin pikku kätösin kolvasin ledinauhan pätkiä toisiinsa kiinni, ja lopputulos onkin ihan onnistunut, vaikka itse sanonkin. Tosin, jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin mun kolvaustaidot ei ihan riittäneet kestämään Suomen vaihtuvia sääolosuhteita, ja rakas sähkärimieheni onkin saanut jälkikäteen tehdä muutamia korjaavia toimenpiteitä.

terassi kalusteineen

Toinen hyvä asia liittyy osakseen terassilta avautuvaan näkymään. Nimittäin tätä nykyä siinä sellainen jopa on: kaadoimme (tai siis metsuri kaatoi, sen verran itse- ja miehensuojeluvaistoa mullakin on) siitä sellaisen parikymmenmetrisen, kaksihaaraisen kuusen pois aurinkoa peittämästä. Kuusen mukana katosivat myös hyttyset, ja niitä ei juurikaan enää näillä lakeuksilla tavata.

Kuusesta jääneet pölkythän jäivät luonnollisesti hakkuun jälkeen pihaan homehtumaan. Niillekin pitäisi kai jotain tehdä. Mitä jos mä nikkaroisin niistä sellasen temppuradan kaikille kylän lapsille?

kaadettu kuusi ja sen jämät temppurata lapsille

Seuraavassa postauksessani esittelen vähän kaunista kellariamme ja siihen kohdistuvia suuria suunnitelmia. Käykäähän myös lukaisemassa edellinen kirjoitukseni, jossa kerroin tarinan siitä, miten tämä kaikki on saanut alkunsa. Kirjoituksen löydät täältä.

Voit tykätä Valaistusblogin sivusta Facebookissa ja kuvia pääset ihailemaan Pinterestissä ja Instagramissa.

Author image
Winledillä työskentelevä intohimoinen SOME-täti, joka tasapainottelee rintamamiestalon remontin, perhe-elämän, kilpaurheilun sekä uranluonnin välillä nauttien joka hetkestä.